Isona minusta tulee maatilan emäntä!
Näin tokaisin lapsena, kun minulta kysyttiin unelma-ammattiani. Ihan pienestä pitäen olenkin ollut hirmuisen eläinrakas. Koirat ovat kuitenkin varmaan aina olleet lemppareita. Oli ihan epäreilua, kun kavereillani oli koiria, minulla vain mielikuvituksessani.
13-vuotiaana olin sitten tarpeeksi vanha huolehtimaan koirasta, ja meille kotiutui Vici. Vici oli musta-hopea kääpiösnautseri uros, joka 10 vuotta eli meidän ilonamme. Vici oli aikamoinen jörrikkä -itsenäinen ja itsepäinen. Ajatus ihan omasta koirasta heräsi, ja tutustuin volpino italiano -rotuun. Olin 16-vuotias, kun Vila tassutteli taloon. Olin myyty, volpparit olivat vieneet sydämeni.
Vila oli minulla alkuun sijoituksessa, ja saikin kaksi pentuetta (7 pentua) Anserina’s-kenneliin. Vila on ensimmäinen näyttelykoirani ja näyttelyt ovatkin pääasiassa meidän harrastuksemme. Ehdoton uramme kohokohta on, kun Vila meni ja voitti rotunsa muut nartut Helsingin Maailmanvoittaja näyttelyssä 2014 ja valioitui Suomeen MV-14-tittelin lisäksi!
Sittemmin Riennon-lauma on kasvanut ensimmäisellä kasvatillani Auralla, Italian matkamuistolla Monalla ja Ruotsista saapuneella Sallilla, joka asuu Espoossa sijoituskodissaan.
Jokainen pentueeni on tarkkaan pohdittu ja toteutettu koirien ehdoilla.
Kennelnimi Riennon myönnettiin minulle 16.2.2015.
Se on edesmenneen ukkini Tauno Koljosen vanha kennelnimi, jonka halusin säilyttää suvussa anomalla omistajanvaihdosta Suomen Kenneliitolta. Tauno kasvatti suomenajokoiria metsästyskäyttöön vuosina 1963-1978. Pari käyttövaliota kasvateista löytyy, mutta niin myös muotovalioitakin. Kerran käytin koko iltani KoiraNetissä kartoittaen Riennon-koirien jälkeläisiä, ja kyllähän sieltä löytyikin vielä sukupuissa ainakin FIN MVA FIN KVA Riennon Taru.
Kasvatustavoitteinani on kasvattaa mahdollisimman onnellisia koiria, jotka tuovat iloa omistajilleen koko elämänsä ajan. Kasvattien kanssa olisi mahdollista harrastaa lajia kuin lajia, mitä kokonsa ja rotunsa puolesta vain pystyy. Jalostusvalinnoilla paikataan toistensa puutteita. Jalostukseen ei käytetä koiraa, joka on ainoastaan ulkomuodollisesti rodunomainen. Erinomaisen luonteen lisäksi koira täytyy olla tutkittu terveeksi, mieluiten myös lähisukulaistensa osalta. Jos jostain ominaisuudesta täytyy tinkiä, ensimmäisenä listalla on koiran ulkonäkö, tällöin kuitenkin pentueen vanhemmista toinen on siltä osin kunnossa.
Pentueita meille syntyy harvakseltaan. Nartut saavat palautua rauhassa edellisistä pennuistaan, ja vanhemmista jälkeläisistä hankitaan näyttöä terveyden, luonteen ja ulkonäön osalta.
Tarkemmat pyrkimykseni jalostusvalinnoissa:
- Silmät terveet: toisella max. lievä distichiasis (yksi tai kaksi pehmeää ripseä) tai jokin ei perinnöllinen vika
- Pentujen vanhemmat ovat geneettisesti PLL:n*, vWD1**:n ja brakykefalian osalta toisilleen sopivia.
- Polvet mieluiten 0/0
- Luuston kuvaus on plussaa
- Jälkeläisiä ennestään max. 10 (1 tai 2 pentuetta)
- Sukupuut täydentävät toisiaan rodun geenipoolia kaventamatta
- Muut viralliset hyväksytyt tulokset suuri plussa
Toivottavasti viihdyt kotisivuillani, rohkeasti voi tulla jututtamaan, jos minut jossain bongaa 🙂
**vWD1= von Willenbrandin tauti, tyyppi 1
Riennon kennel 