Teksti julkaistu edellisessä blogissani 19.12.2017

Moikka!

Kerroinkin edellisessä viestissä, että Vila oli alkukesästä isossa hammasoperaatiossa. Nyt on vihdoinkin aikaa kertoa tarkemmin, mitä tapahtui.

Huomasin keväällä, että Vilan yksi poskihammas (P2) heiluu. Pari viikkoa myöhemmin, se oli tippunut kokonaan pois. En löytänyt pudonnutta hammasta mistään lattialta, joten en tiennyt oliko hammas lähtenyt nätisti kokonaisena, vaiko haljennut ja palasia oli yhä suussa jäljellä. Päätin sitten etsiä pk-seudun hintojen mukaan edullista eläinlääkäriä, jolla olisi hammasröntgen ja kunnon välineet saada mahdolliset hampaan palat pois ikenestä. Länsi-Vantaan Eläinklinikka vaikutti sitten meidän tarpeisiin sopivalta ja hintakin oli kohtuullinen.

23.5. tiistai-iltapäivällä vein Vilan sinne lääkäriin, joka tsekkasi nopsaa suun. Vila nukutettiin röntgeniä varten, ja mä päätin kuluttaa odotteluaikaani lentokoneita kuvaillen, kun kenttä kerran oli ihan lähellä ja oli hyvä sää. Eläinlääkäri oli luvannut soittaa mulle kuvauksen tuloksista ja soittikin jonkun ajan päästä.

”Röntgenkuvissa havaittiin useammassa hampaassa voimakkaat parodontiittimuutokset. Useissa hampaissa havaittiin myös juuripaisemuodostusta hampaan kärjessä. Kyseiset hampaat ovat kivuliaita ja ne on poistettava leikkauksellisesti.”

Aika shokki. Seuraavana päivänä Vila täyttäisi vasta 5 vuotta, mutta hampaat ovat jo poistokunnossa. En yhtään tiennyt, mitä tarkoittaa ”useammassa hampaassa”. Eihän se ehkä nyt niin kauheaa kuitenkaa ole, jos sieltä 5 hammasta lähtee… Samalla nukutuksella Vilalta poistettiin takaata M2 poskihammas, kun se heilui jo ja lähti vetämällä. Mukaan vielä antibiootti- ja kipulääkekuurit.

Varasin sitten ajan hampaiden poistoon, jonka sainkin seuraavalle viikolle perjantaiksi. Vein Vilan yhdeksi klinikalle, jossa Vila otettiin heti sisään ja samantien annettiin nukutuspiikki. Vilalta otettiin vielä uudet röntgenkuvat, jotka pyysin sitten itselleni sähköpostiin. Mun mielestä eivät näyttäneet vielä kauhean pahalta… Ite lähdin sitten kuluttamaan aikaani verenluovutukseen.

Illalla kuuden jälkeen lähdin sitten hakemaan tyttöä takaisin kotiin. 22 hammasta poistettu… Apua. Kaikki etuhampaat lähti ja 10 poskihammasta sieltä täältä. Kulmurit on onneksi kaikki tukevasti paikallaan. 15 hampaan kanssa siis jatketaan elämää.

Nyt operaatiosta on kulunut puoli vuotta ja hyvin pärjätään! Ja kuten alla olevasta videostakin näkee, luita tykkää kaluta, ja hampaat ovat pysyneet hyvässä kunnossa. Ei sitä ulospäin huomaa, että hampaat suusta puuttuu, ja tulihan tuosta tytöstä se kansainvälinen muotovaliokin 😀

Mikä se parodontiitti sitten oikein on ja mistä se tuli?

Parodontiitti on hyvin yleinen hampaan tukikudoksen bakteeriperäinen sairaus, jossa leukaluu ja hammasta tukevat kudokset häviävät hiljalleen hampaan ympäriltä, ja hampaan kaula ja juuri paljastuu. Lopulta hammas irtoaa ja tippuu pois. Sen syntymistä voidaan yrittää estää päivittäisellä hampaiden harjauksella ja jo muodostuneen hammaskiven poistolla.

Vilahan on käynyt vuosittain hampaiden ja ientaskujen puhdistuksessa, ja lisäksi sen hampaita on harjailtu ja kovaa pureskeltavaa annettu. Siltikään emme välttyneet tältä ikävältä sairaukselta.

Pienillä koirilla sattuu vain olemaan yleensä niin ahdas purukalusto, ettei sylki kierrä suussa kunnolla. Samoin myös itse syljen laatu vaikuttaa hammaskiven muodostumiseen.

Perinnöllinen?

Parodontiitti on jokseenkin perinnöllinen sairaus. Sairastumisalttius periytyy, mutta se, sairastuuko koira siihen elämänsä aikana, riippuu suuresti ympäristötekijöistä ja hammaskaluston rakenteesta.

Jos koiran hampaita pestään päivittäin tai muutaman kerran viikossa, voidaan usein jo vähintäänkin hidastaa sairauden etenemistä ellei jopa estää kokonaan. Koirat rakastavat käyttää hampaitaan. Oikeita luita tarjoamalla koiran purukalusto saa töitä ja samalla hampaat puhdistuvat ihan niinkuin hammasharjalla harjatessa (Alhaalla kuvat Vilan hampaista ennen ja jälkeen luun syönnin). Jos hammaskiveä kuitenkin syntyy hampaiden kotihoidosta huolimatta, on aika kääntyä eläinlääkärin puoleen ja käydä putsauttamassa hampaat taas hohtavan valkoisiksi. Jos eläinlääkäriltä löytyy myös hampaiden röntgen-kuvauksen mahdollisuus, kannattaa luuston kunto tarkistaa silloin tällöin. Näin varmistetaan, ettei parodontiitti muutoksia suussa ole.

Vilan hampaat ennen luun syöntiä

Hampaat luun syönnin jälkeen

Kapean geenipoolinsa vuoksi volpinoilla parodontiitti ei voi olla suora este jalostukselle. Varmaksi en voi väittää, mutta luultavasti vähintäänkin puolet rodun edustajista kärsii kyseisestä sairaudesta. Yleisesti ottaen n.80% maailman koirista sairastaa jonkin asteista parodontiittia. Jalostusvalintoja tehdessä olisi kuitenkin hyvä huomioida, ettei sekä pentueen emä että isä omaisi yhtä huonoa ja ahdasta hampaistoa.

Pitäkää huolta rakkaiden koirienne hampaista ja muusta hyvinvoinnista! Ennaltaehkäisy on yleensä se kaikkein halvin ja mukavin vaihtoehto. Aina se ei kuitenkaan auta, vaan tällaisiakin yllätyksiä voi tulla.