Noniin, nyt on Sallinkin luustokuvien tulokset selvillä! Lonkat palautuivat Suomen Kennelliitosta C/C ja kyynärät 0/0. Lonkkamaljoissa mataluutta, minkä vuoksi C:t, mutta niilläpä pikkuisen volpinon pitäisi pärjätä erinomaisesti koko elämänsä ilman ongelmia. Saa siis jatkaa normaalia reipasta koiran elämää ilman, että lonkkien kunnosta pitäisi juurikaan olla huolissaan. Hyvässä lihaskunnossa vaan pitää koiran. Kyynärät terveet, ei muutoksia. Näistä lausujana Liisa Lilja-Maula.

FCI:n lonkkanivelen arvosteluasteikko sanoo C-lonkista näin:

Lievä dysplasia. Reisiluun pää ja lonkkamalja eivät ole yhdenmukaiset, Norbergin asteikko
on noin 100° ja/tai lonkkamaljakon kraniolateraalinen reuna on vähän mataloitunut.
Epätasaisuutta tai korkeintaan lieviä nivelrikkomuutoksia lonkkamaljan kraniaali-,
kaudaali- tai dorsaalireunassa tai reisiluun päässä tai kaulassa.

Selän tuloksia saatiin jännittää päivän verran pidempään. Lonkat ja kyynäräthän tulivat jo heti seuraavana päivänä lausuttuina Liitosta. Nopeaa toimintaa kyllä!
Sallin kuvannut eläinlääkäri ei nähnyt selässä mitään poikkeavaa, joten kyllä tuli yllätyksenä lausunto!

LTV4, VA1 & SP0

Kuten numeroista päätellä saattaa, kaikki ei ollutkaan selässä kunnossa.
Välimuotoinen lanne-ristinikama

LTV4: 6 tai 8 lannenikamaa.

Nikamien epämuotoisuus

VA1: Lievä. 1 – 2 epämuodostunutta nikamaa.

Spondyloosin osalta -se kaikkein ikävin vaiva- kaikki onneksi kunnossa.

Sallin lausunnon lisätietoihin oli erikseen vielä kirjattu:

Nikamien epämuotoisuus
muutosten lukumäärä: 1
välimuotoinen nikama 1 (T13)

Viimeinen kylkiluupari puuttuu.

Aiheuttaako nämä muutokset kipua koiralle? Meneekö Sallille kaavaillut jalostussuunnitelmat nyt sitten pieleen? Pitääkö Sallin sijoitussopimus purkaa? Kaikenlaisia kysymyksiä vilisi nyt mielessäni. LTV:n osalta tulos ei kuulostanut pahalta, olin ennenkin lukenut juuri LTV4 muutoksesta. Vaikka se onkin vakavin LTV-muutoksista, se harvoin oireilee koiralla mitenkään. Epämuodostuneet nikamat kuulostaa omaan korvaan paljon pahemmalta ja googlekin toi hakutuloksia vain ongelmaroduista: bulldoggit, mopsit yms. rodut, joilla koko luuranko on ihan vinksallaan.

Sallilla siis viimeisestä rintanikamasta puuttuu kylkiluupari, mistä tulee tuo VA1. Järjellä ajateltuna Sallilla on siis rintakehä hieman vain lyhyempi, kuin terveillä volpinoilla. Ei siis mitään sen vakavampaa valuvikaa. Ehkäpä tämä koira on vieläkin jalostuskelpoinen. Laitoin kuitenkin kuvien lausujalle Anu Lappalaiselle pyyntöä ”suomentaa” lausuntoa ja miten se käytännössä vaikuttaa pentusuunnitelmiin. Hän vastasi minulle näin:

Koirallasi on 12 paria kylkiluita eli viimeisestä rintanikamasta puuttuvat kylkiluut. Kyseessä on välimuotoinen nikama. L7 on luutunut osaksi ristiluuta (sakralisaatio), siksi LTV4. Tämä on ns. L6. Usein näitä näkee samassa koirassa, koska kyseessä on sama ”valuvika”, mutta eri kohdassa. Näistä ei koirallesi tule oireita, mutta koira voi periyttää myös muita LTV-asteita. Kennelliiton jalostustoimikunnan suositus on, että kaikkia asteita voi käyttää mutta toisen osapuolen pitäisi olla normaali (LTV0, VA0). Jälkeläiset on myös hyvä kuvata, niin periytyvyydestä saadaan lisää tietoa. -Anu Lappalainen

Siispä näin ollen annan Sallin pentuesuunnitelmille vihreää valoa. Onneksi kaavailtu uros, Riennon Bastian Contrario, on selältään (LTV & VA) tutkittu terveeksi, ei siis tarvitse lähteä etsimään uutta urosta heinäsuovasta! Volpinoiden selkiä on röntgenkuvattu virallisesti koko maailmassa alta 20kpl, varmaan kaikki tulokset suomalaisesta populaatiosta, sillä maailmalla ei volpinoiden röntgenkuvausta ollenkaan harrasteta. Vaikka trendi onkin nyt ollut, että selkä on terve, en näe syytä rajata koiraa jalostuksesta pois pikkuvikoineen -johan Suomen Kennelliittokin antoi siihen luvan.

Tämän rodun ongelmat ovat liian kapeassa populaatiossa, ihan tuosta vaan ei saa hylätä potentiaalisia suvunjatkajia, vaikka vikoja löytyykin. Kunhan viat eivät uhkaa koiran terveyttä ja iloista koiranelämää. Salli on tuontikoira. Siinä yksi syy lisää jatkaa pentusuunnitelmien toteutusta, on tärkeää hyödyntää sen hieman erilaista geeniperimää. Sallin pennuille olen suunnitellut jonkinlaista luustokuvaushoukutinta, jotta saan mahdollisimman kattavasti tietoa sen jälkeläisten selkärangasta. Perhe, jota ei koiran luustokuvat tai muukaan perinnöllinen terveys kiinnosta, ei ole oikea perhe Sallin jälkeläisille -eikä kyllä tulevaisuudessa muillekaan Riennon-pennuille.