Oli ihan pakko ottaa kalenteri esiin ja laskea, että täyttääkö Aura huomenna oikeasti jo 11 viikkoa! Näköjään täyttää, kylläpä aika kuluu ihan hirveän nopeasti. Niin nopeasti, etten ole ehtinyt edes blogia päivittää…

Kuudessa viikossa pienestä jääkarhunpoikasesta on kasvanut suloinen volpino-tyttönen. Kroppa on kehittynyt hyvin: se on hyvin kompakti ja lihaksikas, kulmauksia löytyy sopivasti ja turkki on karkeaa ja tuuheaa. Päässä on niitä ominaisuuksia, joita urosvalinnallani pennulle toivoinkin: silmät eivät ole yhtä ulkonevat kuin Vilalla ja Vilaan verrattuna kuono vaikuttaa vahvemmalta ja leveämmältä, naskalit ovat ainakin tilavasti omissa riveissään. Auralla on myös hyvä pigmentti: mustan nenän lisäksi sen anturat ovat lähes täysin mustat (voi myös olla, että osa kynsistäkin muuttuu mustiksi) ja masua koristaa tummat pigmenttiläikät. Näyttelykalenterin kokoaminen onkin jo aloitettu 😀

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ihastuttavan rakenteen lisäksi, Auralla on mahtava luonne! Ensimmäinen koira, jolle  täytyy opettaa myös se rauhoittumisen taito… Noh mitä energisempi ja riiviömpi pentu, sen hauskempaa sen kouluttamisesta tulee. Miellyttämisenhalua ja taistelutahtoa tuosta pennusta löytyy, eli oiva harrastuskoira siitä saadaan.

Tällä hetkellä en voisi olla tyytyväisempi ensimmäiseen omaan kasvattiini! Vila ja Elia ovat hyvin paikanneet toistensa puutteita. Toivottavasti kehitys jatkuu samaan malliin, ja pikkuinen Aura saa jatkaa muutaman vuoden päästä sukua. Ennen ensimmäistä pentuetta, Aura kuitenkin tutkitaan terveeksi ja todetaan rodunomaiseksi näyttelykehissä. MyDogDNA-geenitesti otettiin noin neljä viikkoa sitten, joten senkin tulokset pitäisivät tulla lähiaikoina. Samalla kerralla osallistuimme myös Hannes Lohen geenitutkimusryhmän uuden aineenvaihduntatestin joukkonäytteenottoon. Vilan ja Auran lisäksi volpinoita edustivat siellä Vilan poika Niila ja meillä asustaneen Fioren veli Milo. Lisätietoja tutkimuksesta löytyy täältä.

Vila veti itsensä imetyksen jälkeen tuttuun tapaan kaljuksi, meillä siis ovat lattiat ja huonekalut olleet karvoilla kuorrutettuja, nyt onneksi rupee karvanlähtö loppumaan. Sinkkiä ja Nutrolinia tyttö on kokoajan saanut, jospa ne rupeaisivat pikkuhiljaa tehoamaan, ja karva kasvais takaisin… Noh eiköhän se ole jo paksu ja hyvässä kunnossa, kun kylmät ilmat taas saapuvat. Nyt kun asteita on päälle 25, on varmaan oikein kiva, ettei Viltsulla ole sitä paksua kaksinkertaista turkkia!

Tällaisia kuulumisia tällä kerralla, josko seuraavaan postaukseen ei kuluisi kuutta viikkoa 😀

Nautitaan kesästä!

-Siiri &VVA