Motorinen ja sosiaalinen kehitys on ollut huimaa parina viime viikkona. Kaksi viikkoa sitten kirjoittelin kuinka Auran liikkuminen vaikuttaa lähinnä juopon hoipertelulta, nyt se jo juoksee ja painii sekä äitinsä kuin lelujensakin kanssa. Pentuaitauksen oviukko täytyi jo korottaa, sillä sieltäkin tullaan jo näppärästi yli. Mattojen hapsut ovat ruvenneet kiinnostamaan ja ulkoillessa kaikkea pitää maistella.

Pikkuinen pallero ruohoviidakossa

Hampaat ovat tosiaan jo puhjenneet ja kiinteä ruoka maistuu. Vila jo vähentää imetystä, joten painonkehitys on hieman hidastunut. Pennun pyöreys on kadonnut, ja pikkuhiljaa siitä alkaa muovautumaan koira suloisen vanupallon sijaan.

Ulkoilut aloitettiin korttelimme sisäpihalla, ja heti Aura lähti tutkimaan uteliaana paikkoja. Yhtenä iltana se pääsi mukaan aikuisten iltapissille, ensimmäistä kertaa sillä oli hihna pannassa. Hyvin sujui sekin, ei yhtään aristellut hihnaa joka perässä roikkui, vaan jatkoi entiseen malliin kulkemista. Mikään pitkä matka ei tietenkään ollut kyseessä, vaan ihan vain muutama askel otettiin.

Ensin pieni tuumailutuokio…

…sitten täysillä kohdataan uudet asiat.

Kovin reipas tyttö kyseessä. Olen testaillut sen kanssa erilaisia alustoja -rapisevia, liukkaita, kylmiä, märkiä, metallisia, puisia, nurmikkoa ja asfalttia- eikä minkään kanssa ole ollut ongelmia. Tänään laskin sen mökillä ollessamme rannalla olevalle kivelle, ja pienen alkuihmetyksen jälkeen tyttö tepasteli veteen. Ihanan rohkea se on ❤

Aura 5 vko

Ensi viikolla mennään eläinlääkärille sirutukseen ja sitten päästäänkin hoitamaan rekisteröinnit loppuun. Varhaisrokotteen antoa olen myös miettinyt, siten pääsisimme aikaisemmin hankkimaan uusia koirakontakteja erilaisista pentutapaamisista. Auralle uudet koirakontaktit nuorella iällä ovat kovin tärkeitä, ainokainen kun on. En halua tästä yhtä epäsosiaalista kuin Vila on 😀