Kylläpä aika rientää, Aurakin täytti lauantaina jo kolme viikkoa! Jalat kannattelevat jo jonkun verran tytön kroppaa, mutta kovin hatarat ovat askeleet vielä. Vilan maito ei tietääkseni ole terästetty millään prosenttipitoisella, vaikka niin voisi luullakin, kun Auran menoa katselee. Välillä peruutetaan enemmän kuin mennään eteenpäin, kierimälläkin pääsee kovaa vauhtia johonkin toiseen suuntaan.
Silmät aukesivat parin viikon ikäisenä, ja korvatkin ovat jo ilmeisesti toimintakuntoiset. Paino kasvaa yhä kohisten, 698g näytti vaaka tänä aamuna. Melko isohan se on, mutta kun on ainoa asiakas maitobaarilla, niin kasvaa hieman eri tahtia, kuin jos asiakkaita olisin muutama enemmän. Geenit ovat kuitenkin suuressa osassa lopullista säkäkorkeutta, joten tuskin tuosta liian isoa tulee…
Kynnet on leikattu jo muutamaan kertaan, ja tänä aamuna se olikin melkoista taistelua. Aura teki kaikkensa luikerrellakseen pakoon, mutta saatiin ne kuitenkin leikattua, ja kaikki pienet varpaat ovat yhä tallessa. Toivottavasti alakerran naapuri ei ollut kuuntelemassa sitä korvia huumaavaa kiljuntaa, joka tuosta pikkuisesta otuksesta lähti… 😀
Yllä 2-viikkoinen Aura, alla tuoreet kolmiviikkoiskuvat 🙂
Riennon kennel 