Moikka ja mukavaa kevään alkua!

Tai noh ikkunasta kun ulos katsoo, niin täysi talvihan tuolla vielä on, kiitos koko päivän jatkuneen lumipyryn…

Pääsiäisen säät olivat onneksi mitä parhaimmat. Järven jäällä tuli aamuisin vietettyä muutama tunti pilkkien, ja kyllähän se aurinko tarttui tähänkin nassuun -tosin vain pisamien muodossa. Mitään Pietarin kalansaalista en kuitenkaan saanut, huimat kolme ahventa yhteensä 😀

Suuren suuria fisuja tuli…

Fiore oli meidän kalakaverinamme ja hyvin pysyi lähettyvillä, vaikka vapaana olikin. Kyllä siitäkin tosin kuoriutui pikku ajokoira, kun rantakaislikosta lähti rusakko liikkeelle ja tyttö pinkaisi perään. Toi koira ei oo kyllä ikinä juossut niin kovaa kuin silloin. Harmi, että pupu pääsi pakoon, kyllä ois jänispata maistunut… 😛 Onneks ovat näöllä metsästäviä – heti kun jahdattava katoaa näköpiiristä, loppuu jahti siihen. Hyvä jatkumo kennelnimelleni, ukkinihan siis kasvatti Riennon-suomenajokoiria menestyksekkäästi.

Vila voi hyvin ja kasvattelee masuaan. Ulkoilua on pitänyt jonkun verran rajoittaa, kun vapaana mökin pihalla ollessaan, se mielellään vain söisi oravien ja rusakoiden jätöksiä alati kasvavaan nälkäänsä. Ties mitä bakteereja niissäkin on. Tuskin kylmässä lumihangessakaan istuminen on kovin terveellistä pienille sikiöille. Puoliväli tiineysajasta jo ylitetty! Ensi viikolla madotetaan koko konkkaronkka 🙂

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Vici taas tapansa mukaan vietti pääsiäisensä hyvin leväten. Kyllä se vanhus lenkeillä jaksaa vielä hyvin painaa eteenpäin ja tarvittaessa karata huutamaan naapureille. Pupunpapanat uppoaa senkin mahaan varsin mallikkaasti, ja sitä on ihan turha yrittää kieltää, ei se kuitenkaan tottele… Noh antaa papparaisen tehdä sitä mistä nauttii, sillä on elämä ollut jo tarpeeksi rankka näiden valkoisten karvakasojen kanssa 😀 Kohta meillä on pieniä valkoisia muutama enemmän, älkää toki kertoko sitä Vicsulle…

Me jatketaan täällä vauvamasun kasvattelua, päivittelen siitä vielä ennen kuin pennut näkevät päivän valon. Mittanauhaa on vyötärön ympärille viritelty ekasta viikosta lähtien, ja kyllähän siihen on jo lisäsenttejä saatu reilusti! Lauantaina menemme Turkuun kummitätini luokse hakemaan pentuaitaus takaisin, samalla koirat pääsevät painimaan hänen puolivuotiaan amerikankääpiökettuterrierin kanssa.